Featured Slider

Suklaayllätyslaatikko

 

suklaayllätyslaatikko

Lahjojen hankkiminen tai tekeminen on minusta enimmäkseen hauskaa, mutta joillekin ihmisille on haastavampaa keksiä kivoja lahjoja kuin toisille. Mitä antaa ihmiselle jolla on jo kaikkea tai jolle ei keksi mitään. Vastaukseksi ei kelpaa "ei mitään", koska tyttäreni haluaa ehdottomasti antaa esimerkiksi isänpäivälahjat isoisilleen. Pidän myös tärkeänä sitä, että hän harjoittelee lahjojen antamista ja toisen ihmisen asemaan asettumista. Ei ole tarkoituksena ostaa omaa suosikkijuttua, vaan miettiä mistä juuri lahjansaaja pitäisi. 

Näissä tilanteissa päädyn usein johonkin "kulutustavaraan" tai sitten johonkin sellaiseen, jota ihminen ei itse tule ostaneeksi itselleen. Tänä vuonna päädyimme siihen, että annamme isänpäivälahjaksi suklaata, mutta halusin käyttää jotakin luovempaa tapaa niinkin tylsän lahjan antamiseen. Googlailtuani aikani aiheen tiimoilta, sattui silmiini useampi videonpätkä "räjähtävästä" suklaalaatikosta. Idea näytti hauskalta, mutta en löytänyt aivan omiin tarpeisiini sopivaa ohjetta ja päädyin vähän soveltamaan. 



Ensin on aika etsiä tarvikkeet. Tarvitset laatikkoa varten jämäkkää pahvia (esim. vanhoja pahvilaatikoita), mitan, kynän, sakset tai mattoveitsen, teippiä, lahjapaperia laatikon päällystämiseen, suklaata tai herkkuja laatikon sisälle, kaksipuoleista teippiä ja koristeita laatikon päälle. Laatikon voi periaatteessa tehdä millä vain mitoilla ja laatikoita voi olla sisäkkäin monia, joten tarvittavan pahvin määrää on vaikea arvioida. Kannattaa testata valitsemiesi herkkujen perusteella mitkä mitat sopisivat sinulle parhaiten, mutta mainitsen itse käyttämäni mitat. 

Ideana minun laatikossani on tehdä kaksi neliön muotoista kannellista laatikkoa ja asettaa ne sisäkkäin. Kannen avatessa ensin aukeaa ulompi laatikko ja sitten pienempi laatikko.  Isomman laatikon pohjaa varten tarvitset 25 X 25 cm kokoisen palan pahvia ja neljä 25 X 20 cm kokoista palaa laatikon reunoja varten. Isomman laatikon kantta varten tarvitset aavistuksen isomman palan, esim. 26,5 X 26,5 cm ja kannen reunoja varten neljä 26,5 X 5cm palaa.  

Seuraavaksi on aika leikata pienemmän laatikon osat. Laatikkoa varten tarvitset 18 X 18 cm kokoisen palan pohjaa varten ja neljä 18 X 13,5 cm kokoista palaa reunoja varten. Laatikon kantta varten tarvitse 20 X 20 cm kokoisen palan ja neljä 20 X 5 cm palaa kannen reunoja varten. 

Mikäli haluat laatikosta pienemmän, isomman tai haluat lisätä laatikoiden määrää, voit muuttaa vapaasti mittoja. Ideana on se, että sisemmät laatikot ovat aina muutaman sentin ulompaa laatikkoa pienempiä ja kannen mitat ovat hieman laatikkoa suuremmat. 

Seuraava askel on teipata laatikoiden ja kansien reunat. Teippaamista ei kannata tehdä liian tehokkaasti, koska reunojen olisi syytä olla vielä liikuteltavissa. Ne myös päällystetään vielä, joten se antaa laatikolle lisää ryhtiä.


Reunojen teippaamisen jälkeen on laatikoiden osien päällystämisen vuoro. Tyyli on vapaa, mutta itse tykkään päällystää ulkopuolen kuvassa nähtävällä tavalla. Sisäpuolen voi teoriassa tehdä samalla tavalla tai sitten leikata osion muotoiset palat ja teipata ne kiinni kaksipuoleisella teipillä. Yksi rulla lahjapaperia ei minulla aivan riittänyt koko laatikkoon, joten kannen sisäosat on päällystetty valkoisella paperilla. 

Varsinaisten laatikoiden reunat jätetään teippaamatta, että ne aukeavat, mutta laatikoiden kansien kulmat pitää teipata kasaan. Tässäkin homman olisi varmasti voinut hoitaa siistimmin esimerkiksi teippaamalla kulmat ennen päällystämistä, mutta päädyin tällä kertaa teippaamaan kulmat päällystämisen jälkeen. Jos kuitenkin olet minua tarkempi askartelija, saat varmasti siistimpää jälkeä aikaiseksi. 

Viimeinen askel ennen kasaamista on kiinnittää haluamasi herkut kiinni laatikon reunoihin. Tässä kannattaa käyttää napakkaa kaksipuoleista teippiä. Pienen laatikon keskelle voisi lisätä vaikkapa jonkin pienen lahjan tai esimerkiksi kortin. 

Viimeinen silaus on laittaa laatikot sisäkkäin ja kannet paikalleen. Halutessasi voit koristella kannen vaikkapa isolla rusetilla. Sitten onkin aika antaa lahja saajalleen. 





Tiedesetti joululahjaksi

 

tiedesetti lapselle

Meiltä löytyy kotoa innokas tiedefani ja Netflixin Emily's Wonder Lab ohjelma on selkeästi vielä nostanut innostusta korkeammalle. Emily tekee tiedekokeiluista hauskan ja näyttävän näköisiä lapsille ja tyttäreni mielestä on erityisen hienoa, että ohjelmassa on nimenomaan tyttö juontajana. Miettiessäni ideoita itsetehdyksi joululahjaksi ajattelin, että tiedesetti voisi olla todellinen hitti meidän neidille. 

Monivärisen kuvan leikkaaminen Silhouettella

 

monivärisen kuvan leikkaaminen silhouettella

Olen useamman vuoden haaveillut ostavani jonkun Silhouetten leikkureista silityskalvojen leikkaamista varten, mutta olen tähän asti onnistunut puhumaan itseni ympäri melkoisen kalliin uuden lelun hankkimisesta. Mitäs sitten kävikään? Koko vuoden kohokohta, Tampereen kädentaitomessut peruttiin ja päädyin pettymystäni lievittääkseni pyörimään nettikaupoissa etsimässä messutarjouksia. Tietenkin huomasin Lumikellojen sivuilla alennuksessa olevan Portrait koneen ja muutaman klikkauksen jälkeen tilaus olikin jo matkalla. 

Ajattelin alkuun, että koneen käyttäminen tuskin olisi kovin haastavaa, mutta useamman ohjevideon katsottuani totesin, että vaikeampien projektien tekeminen olikin hieman mutkikkaampaa kuin ajattelin. Itse asiaa pyöriteltyäni ajattelin, että kenties joku toinen saattaisi hyötyä kuvallisesta ohjeesta monivärisen kuvan leikkaamiseen. 

Vaahtovärjäys

 

vaahtovärjäys

Tyttäreni on suuri Emilyn tiedelaboratorion fani ja haluaa tällä hetkellä tehdä "tiedekokeita" lähes joka päivä. En itse ole juuri katsellut kyseistä ohjelmaa, mutta aina välillä tytär selittää haluavansa tehdä jotakin ohjelmassa näkemäänsä. Tällä kertaa hän selitti kovasti jostakin värjätystä vaahdosta ja tästä innostuneena päätimme kokeilla miten vaahto toimisi kangasvärien kanssa. Olemme jo kokeilleet jäävärjäystä ja tavanomaista solmuvärjäystä, joten halusimme hieman vaihtelua kokeiluihimme. 

Kääntölelu, paidasta kissaksi

pehmolelu paidasta

 "Äiti en voi nukkua ilman pehmoa! En ole ikinä nukkunut ilman mitään unikaveria!", huudahti lapseni kauhuissaan, kun kerroin hänelle, että unilelu ei pääsisi koronan takia mukaan uuteen päivähoitopaikkaan. Mikään ei saanut lohdutonta lasta rauhoittumaan, kun aivan uudessa paikassa nukahtaminen ilman turvaa tuovaa lelua tuntui saavan hänet aivan kauhun valtaan ja ilo kaverien kanssa leikkimisestä vaihtui ahdistukseen uniajasta. Jäin miettimään illalla, että mitä voisin keksiä helpottamaan lastani niin, että teknisesti ottaen en laittaisi hänelle lelua mukaan. Kielto oli muutenkin ristiriidassa valtakunnallisten ohjeiden kanssa, joten en varsinaisesti tuntenut huonoa omaatuntoa kepulikonstien juonimisesta. 

Muistin joskus nähneeni kuvan paidan taskuun piiloutuvasta pehmosta ja yritin muistikuvani perusteella googlailla josko joku olisi kirjoittanut ohjeet sellaisen tekemiseen. Löysin muutaman kuvan valmistuotteista, mutta en oikein saanut selvää miten vaate oli rakennettu. Oli siis käytävä itse hommiin ja kokeilemaan miten projekti voisi onnistua. 

Päädyin valitsemaan kankaaksi pehmeän ja joustavan joustocollegen ja ensitöikseni leikkasin kankaasta peruspaidan. Se olikin sitten se helppo osuus ja seuraavaksi oli käytävä miettimään miten pehmo voisi onnistua.

Aloitin leikkaamalla helpon mallisen kissan, jolle tein korvat, kädet ja jalat. Lisäksi leikkasin silityskalvosta hieman yksityiskohtia kissan naamaa varten ja kiinnitin ne silittämällä. Naaman voisi mainiosti myös aplikoida, mutta tein tätä yöhommana, joten laiskuuttani oikaisin aika monessa asiassa. Pehmo voisi teoriassa olla vaikka kuinka hieno. 

Ommeltuani kissan yksityiskohdat sen oikealle puolelle, ompelin kissan oikeat puolet vastakkain yhteen. Sen jälkeen leikkasin vetoketjua varten sopivan mittaisen reiän. Tässä vaiheessa on hyvä huomioida kaksi asiaa: a)tukikangasta olisi kannattanut silittää vetoketjun kohdalle kankaaseen b)En todellakaan ommellut vetoketjua kiinni siistimmällä mahdollisella tavalla. Älä siis ole kuin minä, jos kokeilet hommaa :D

Teoriassa vetoketju on nyt ommeltu kiinni kissaan ja homma voi jatkua. Olisi kannattanut valikoida kahdelta puolelta avautuva ketju tätä varten, mutta tulen huomaamaan tämän pienen ongelman vasta valmiissa työssä. Lisäksi tulevan taskuompelun olisi varmaankin voinut tehdä jotenkin samalla tämän vetskarin kiinnittämisen yhteydessä, jos aivoni olisivat taipuneet moiseen pähkinään. Homma kuitenkin pelasi myös näin. 

Seuraavaksi leikkasin paidan etukappaleen mukaan taskun, joka oli jonkin verran pehmoa suurempi. Tässä vaiheessa olin jo viisaampi ja silitin taskuun tukikankaan vetoketjun kiinnittämisen helpottamiseksi. 

Seuraavaksi leikkasin taskuun vetoketjun mittaisen aukon ja yhdistin osat. Kuvasta huomaa, että olen neulannut osat väärinpäin kiinni, koska oikeasti vetoketjun raosta pitäisi kurkata pehmon naamapuoli oikea puoli ylöspäin. Kannattaa siis vähän mallailla ennen ompelua, että lähteekö pehmo kääntymään oikein päin. Toisin sanoen niin, että paita kääntyy vetoketjupussin sisälle. Lopuksi tasku kiinnitetään paitaan kääntämällä reunat ja paita kootaan normaaliin tapaan. 


Vetoketju avataan...

Paita survotaan vetoketjupussin sisälle...

Ja Tadaa! Nyt valmiina pitäisi olla pehmo joka voi tilanteesta riippuen olla paita tai piiloutua vetoketjun sisälle söpöksi kisuksi. Nyt vain sitten ideoimaan mitä eläimiä voisi tehdä tai kenties seuraavaksi projektina voisi olla näkemäni eläinhuppari, jossa pehmo ilmestyy hupun sisältä. 


Makramekeinu lapselle


makramee keinu

Tutustuin ensimmäistä kertaa makrame solmeiluun saatuani Instagram yhteistyön kautta kokeiltavaksi TuuliaSara :n kautta diy amppelipakkauksen. Makrame osoittautui ihan hauskaksi näpertelyksi ja amppelit pääsivät kotona ahkeraan käyttöön. En kuitenkaan keksinyt heti mitä muutama voisin kokeilla tehdä opituilla taidoilla, koska seinäkoristeille ja muille "perinteisille" makrametöille ei tuntunut kotona löytyvän hyvää paikkaa. Nettiä selaillessa silmiini sattui jonkun tekemä iso makramekeinu ja jäin pohtimaan josko sellaisen voisi pienemmässä mittakaavassa tehdä lapsen huoneeseen. 


Lähdin vähän soitellen sotaan keinua tehdessäni, koska minulla ei oikeastaan ollut kunnollisia tarvikkeita tai mitään ohjeita. Etsin kaksi jotakuinkin hommaan soveltuvaa rengasta varastostani, mutta varmaankin kärsivällisempi askartelija olisi voinut ostaa toisiinsa paremmin sopivat renkaat ja ehkä jopa käyttää muutaman minuutin miettien erilaisten renkaiden kestävyyttä. 

Langaksi valikoitui Porvoon Teetee kaupasta ostettu Paulina punoskude lähinnä siksi, että siinä sattui olemaan omaan makuuni sopiva mintun väri. Tähän pienikokoiseen keinuun riitti hyvin kaksi rullaa lankaa ja sitä jäi jopa jonkin verran yli. 

Aloitin leikkaamalla sattumanvaraisesti valitsemani pituuden mukaan lankaa neljän metrin paloiksi ja sidoin sen aluksi ensimmäisen renkaan ympärille tasaisin välimatkoin. Pituus osoittautui melko sopivaksi valitsemaani renkaaseen, mutta pituutta on aika hankala arvioida työtä aloittaessa. 


Päätin käyttää työssä tasosolmuja, koska ne ovat helppoja tehdä ja työtä solmiessa ei tarvinnut paljonkaan keskittyä noudattamaan mitään tiettyä mallia. Tein tasosolmuja renkaan ympäri kunnes sain mielestäni riittävän korkeuden keinun etuosalle. 


Kun sain keinun etuosan mielestäni riittävän korkeaksi alkoi varsinainen arvailuvaihe, koska etenin seuraavaksi mututuntumalla. Sidoin keinun pohjaksi tarkoitetun renkaan kiinni keinun etuosaan ja jatkoin sen jälkeen tasosolmujen tekemistä keinun toiselle puolelle. 

Kiinnitin pikku hiljaa enemmän ja enemmän keinun sivuja kiinni pohjarenkaaseen. Ajatuksenani oli, että takaosasta tulisi etuosaa korkeampi ja se näin toimisi ikään kuin selkänojana. Aivan täysin ajatukseni ei toiminut, joten ehkä uudelleen samaa projektia tehdessä saattaisin toimia hieman eri tavalla. 


Saatuani koko keinun kiinnitettyä pohjarenkaaseen tarkastin, että ovatko langat riittävän pitkät pohjan solmeilua varten. Jouduin lisäämään muutamia lankoja lisää pohjaan, koska syystä tai toisesta muutamat langat olivat liian lyhyitä. Jätin liian lyhyet langat roikkumaan pohjarenkaaseen, koska tiesin lisääväni lopuksi pohjaan roikkumaan koristelankoja peittämään ylijääneitä langanpätkiä.

Seuraavaksi täytin pohjarenkaan solmuilla ja samalla huomasin, että oikeastaan tasosolmut eivät sellaisenaan olisi oikein sopineet hommaan. Työn pohjasta tuli vähän liian roikkuva, mutta se osoittautui lähinnä ulkonäköseikaksi. Varmaankin jokin napakampi solmu olisi toiminut pohjaan paremmin. 


Viimeiseksi oli vuorossa kiinnityslankojen lisääminen ja niihin tein lähinnä laiskuuttani vain pienet koristesolmut. Tarkoituksenani on liittää keinuun lopuksi koukut kiinnittämistä varten, mutta testikuvan vuoksi en vielä kiinnittänyt koukkuja. 



Keinusta ei tullut mitenkään täydellinen, mutta tyttäreni tykkäsi siitä kovasti. Keinun koko voisi olla hieman isompi, mutta hän mahtuu siihen omasta mielestään hyvin keinumaan. Jännityksellä nyt odotamme kuinka kauan keinu tulee kestämään käyttöä, mutta jokatapauksessa projekti oli hauskaa vaihtelua ompeluun.