Puutarhasuunnitelmat 2022 /Yksivuotiset hyötykasvit

Pitkät talvikuukaudet tuntuvat puutarhaintoilijasta loputtomilta ja odotusta helpottaa lähinnä uusien suunnitelmien tekeminen. En varmaankaan ole ainut, joka on syyllinen siihen, että käy piirtelemässä lumeen uusien istutusten paikkoja tai viettää tuntikausia selaillen siemenverkkokauppoja. Ensimmäisen tilauksen tein jo joulukuussa ja tilasin silloin Virosta hieman erikoisempia siemeniä. 

Olin ajatellut, että viime keväänä tehdyt suurehkot muutokset etupihalla olisivat riittävät vähäksi aikaa, mutta mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän minun tekee mieli tehdä lisämuutoksia. Todennäköisesti muutokset tarkoittavat lähinnä uusien lavojen perustamista ja mahdollisesti uusien kukkapenkkien perustamista. Ajattelin jakaa ensi kesän suunnitelmat kahteen osaan ja kertoa ensin yksivuotisista hyötykasveista. Toki chilit ja paprikat voisi kasvattaa monivuotisina, mutta minulla on tällä hetkellä vain yksi talvehtija odottamassa paikkaansa. 

Ensimmäisenä päädyin ostamaan paprikan ja chilin siemeniä, koska halusin saada ne hyvissä ajoin esikasvatukseen. Paprikalajikkeiksi valikoitui: Robertina, Trapez, California Wonder keltainen, Nokturn ja Novosibirsk. Chileiksi taas: Aji Fantasy, Sugar rush rojo, Cayanne long slim, Orange drop, Padron, Fundador ja Solar flare. Lajivalinnat olivat osittain satunnaisia, koska halusin kokeilla monenlaisia lajikkeita ja toisaalta olin kuullut hyviä asioita joistakin edellä mainituista lajikkeista. 

En osaa koskaan hillitä itseäni siemeniä kylväessä ja siksi päädyn usein hukkumaan taimiin. Ajattelen aina, että siemenet eivät kuitenkaan idä tai onnistun tappamaan taimet ja siksi kylvän usein ylimääräisiä siemeniä. Tänä vuonna tarkoituksena oli kasvattaa hillitysti chilin taimia, koska niillä ei kuitenkaan ole niin paljon käyttöä kuin monilla muilla vihanneksilla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suunnitelma ei ihan toteutunut. 

Tällä hetkellä taimia on kolme kutakin lajia, joten yhteensä taimia on yli kolmekymmentä. Osan taimista annan varmasti eteenpäin esimerkiksi äidilleni tai siskolleni, mutta siitä huolimatta niitä on aikamoinen määrä. Jääkin siis nähtäväksi minne saan kaikki taimet mahtumaan. 

Tomaattien siemeniä olen myös ostanut valmiiksi maaliskuuta varten, koska viime vuodesta viisastuneena ajattelin kylvää tomaatit hieman myöhemmin. Tomaatteja aion varmasti laittaa tänäkin vuonna aika paljon ja olen pyrkinyt hankkimaan erityisesti ulkona päärjääviä lajikkeita. Toki kasvihuoneeseen tulee myös tomaatteja, mutta siellä ei kuitenkaan ole tilaa ihan kaikille kasveille. 

Kasvihuoneeseen tulee tomaattien, paprikoiden ja chilien lisäksi meloneja ja kurkkuja. Sain viime kesänä kasvatettua yhden vesimelonin ja siitä innostuneena ajattelin kokeilla paria eri lajiketta. Kasvihuoneeseen menevien melonien lisäksi ostin myös ulkokasvatukseen soveltuvan sokerimelonin siemeniä ja odotan mielenkiinnolla miten se pärjää avomaalla. Kurkun siemeniä en ole vielä ostanut, mutta tavoitteena on hankkia sekä kasvihuoneeseen sopivia kurkkuja, että avomaalla pärjääviä lajikkeita. 

Useimpien vihannesten siemenet ovat vielä kaupassa, mutta tavoitteena on istuttaa mahdollisimman paljon erilaisia lajikkeita. Erityisesti erilaisia papuja on tarkoitus tänä kesänä kokeilla. Kaalit ovat myös listalla, vaikka joka vuosi niiden kanssa on ollut ongelmia. Onnistumismahdollisuuksien maksimoimiseksi ajattelin nikkaroida jonkinlaisen kiinteän ötökkäverkon kaalilavojen päälle. Jokatapauksessa lavoja täytyy perustaa muutama lisää, että kaikki lajikkeet mahtuvat jonnekin. 

Ns. peruskalustoon kuuluvat porkkanat, sipuli, valkosipuli, yrtit, kurpitsat, retiisi, pinaatti, salaatti, peruna, herne, punajuuri ja lehtikaali. Näiden lisäksi ajattelin kokeilla ainakin vuonankaalia, naurista ja pesusienikurkkua. 

Viime vuonna onnistuin saamaan muutaman pienen bataatin ja tänä vuonna ajattelin ottaa revanssin sen kasvattamisessa. Bataatin suurin ongelma tuntuu olevan se, että kaikista lajikkeista en ole onnistunut saamaan satoa. Puutarhalta ostettu valmis taimi ei tuottanut mitään kasvihuoneolosuhteista huolimatta ja kuvassa olevan pienen sadon sainkin kaupan luomubataatista kasvatetusta taimesta. Tulevana kesänä aion ehdottomasti kokeilla uudestaan olisiko mahdollisuutta saada hieman parempaa bataattisatoa. 

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä kokeiluna tulee olemaan taas maissi. Viime vuonna ehdin saamaan pari kypsää tähkää ja tänä kesänä aion ehdottomasti testata jotakin toista maissilajiketta. En ole vielä päättänyt mitä testaan, mutta haluaisin löytää mahdollisimman aikaisen maissilajikkeen. 

Kokeiltavaa on siis paljon ja varmasti unohdin vielä jonkun lajin. On jokatapauksessa hauskaa nähdä mikä sattuu onnistumaan tulevana kesänä ja mitkä jäävät tämän vuoden epäonnistuneiksi kokeiluiksi. Seuraavassa blogikirjoituksessa kerron sitten muista puutarhasuunnitelmista. 

Hyötypuutarha omakotitalon pihalla

 

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme liki 8 vuotta ja sinä aikana olen hiljalleen muokannut pihaa hyötypuutarhaksi. Pandemian aiheuttaman ylimääräinen aika kotinurkkia tuijotellessa toi kuitenkin lisäpuhtia hommaan ja viiimeisen parin vuoden aikana olen tehnyt runsaasti lisämuutoksia. Ajattelin, että puutarhahommista kirjoittaminen solahtaisi mukavasti tänne blogin uumeniin ja voisin ainakin itse tarkastella, että mitä tuli tehtyä edellisten puutarhakausien aikana. 

Pihallamme oli valmiina useita erilaisia istutuksia edellisten omistajien jäljiltä ja niistä olemmekin suurimman osan säästäneet. En ole ainakaan vielä erityisen pätevä kukkien istuttaja, joten isot ruusupensaat, vaihteleva perennapenkki ja muut kauneutta tuovat istutukset ovat ihan tervetulleita. Kaikista eniten minua kuitenkin innosti taloa ostaessa sen pihalta löytyneet hyötykasvit. 

Alkuperäisinä kasveina pihalta löytyi 4 punaviinimarjapensasta, 4 mustaviinimarjapensasta, 1 vihreä karviainen, 1 punainen karviainen, iso raparperi, surkea omenapuu ja useita metrejä pitkä rivi vadelmia. Kaikki olivat jääneet kohtuullisen huonolle hoidolle ja minulta menikin muutama vuosi siihen, että sain esimerkiksi mustaviinimarjapensaat tuottamaan jotakin rankan leikkaamisen avulla. Omenapuu oli istutettu todella typerään paikkaan ja sen suhteen olen jo enemmän tai vähemmän luovuttanut. Tilanne oli siis lähtötilanteessa jo suhteellisen kiva, koska kaikkia pensaita ei tarvinnut istuttaa itse. 

Ensimmäisenä päädyin kasaamaan tontin takareunaan uusia lavakauluksia niin, että lopulta niiden yhteismääräksi tuli 12. Ajatuksena oli, että villiintyneeseen kaupungin metsään rajautuvalla takapihalla lavakaulukset eivät pistäisi silmään niin paljon. Teoriassa suunnitelma onnistuikin hyvin, mutta en noviisina ymmärtänyt harkita kuinka paljon metsä ja vadelmarivistö varjostaisivat lavoja. Lisäksi maaperä tontin reunassa on tiivistä savimaata ja siksi se ei ole mitenkään erityisen hyvä kasvualusta. 

Ensimmäisenä vuonna yritin kasvattaa lavoissa yhtä sun toista ja totesin, että tontin reuna ei tosiaan ollut paras mahdollinen paikka lavoille. Maaperän ja varjoisuuden lisäksi ongelmana ovat olleet kotilot, jotka rakastavat ojanpenkkaa. Olen kuitenkin huomannut, että kaikesta ne eivät välitä ja näin ollen esimerkiksi peruna kasvaa ihan hyvin haasteista huolimatta. 

Vuosien varrella olen istuttanut lisää viinimarjapensaita, karviaisia ja hunajamarjoja. Niiden lisäksi on ollut monta epäonnistunutta yritystä istuttaa esimerkiksi karhunvadelmaa, teivadelmaa, luumuja ja mustikoita. Osa näistä on päätynyt jänisten syötäväksi ja osalle on käynyt muuten vain huonosti. 

Päädyin viime keväänä ylipuhumaan mieheni siihen, että laittaisimme aurinkoiselle etupihallemme lisää paikkoja hyötykasveille ja ideoin seitsemän uuden lavakauluksen paikat. Ajattelin, että mustat laatikot olisivat vähemmän silmäänpistävät etupihalla ja takapihan vahingosta viisastuneena päätin tehdä osasta laatikoista tuplasyvyydellä varustettuja. 

Lavat söivät hurjan määrän multaa ja onneksi paikallisen kaatopaikan viherkompostimulta osoittautui edulliseksi ratkaisuksi lavojen täyttämiseen. Pelkäsin vähän, että mullassa olisi hirveästi rikkakasvien siemeniä, mutta yksittäisiä rikkoja lukuunottamatta ongelmaa ei ollut. 

Yhden pienistä lavoista varasin tyttäreni käyttöön ja hän sai itse päättää mitä siihen istutetaan. Pikkuinen lava ehti tuottaa kesän aikana hurjan sadon: ensin retiisejä, salaattia ja pinaattia. Sitten herneitä, papuja,sipulia, lehtikaalia, kyssäkaalia, perunoita, punajuuria ja tomaatteja. Olimme tehneet istutussuunnitelman pikkulavaa varten ja siksi meillä oli aina edellisen sadon valmistumisen jälkeen valmiina taimia istutettavaksi niiden tilalle. Muiden lavojen kanssa en jaksanut olla ollenkaan niin järjestelmällinen, mutta ensi vuonna voisi olla hyvä idea testata kasvattamisen tehostamista muidenkin lavojen osalta. Esimerkiksi retiisejä ehtii kesän aikana saamaan useamman sadon. 

Etupihalle hankin myös kauan haaveilemani kasvihuoneen. Olen aikaisemmin epäröinyt kasvihuoneen rakentamista, koska ajattelin sen vaativan hirvittävästi työtä. Asensin kuitenkin Blumat kastelujärjestelmän heti alkuun ja edes hellekesänä kastelu ei tuottanut minusta suurta ongelmaa. Kertaalleen uskalsin jättää kasvihuoneen viikoksi oman onnensa nojaan ja ihme kyllä mikään ei kuollut loman aikana. 

Ensimmäinen kasvihuonekausi onnistui ihan hyvin, mutta tietenkin uutta opittavaa tuli myös paljon. Klassisesti tuli laitettua liikaa kasveja ja loppukesästä kasvihuoneen valtasi aikamoinen viidakko. Todennäköisesti innostun tänä keväänä taas kasvattamaan liikaa taimia ja epäilen vahvasti, että viidakko tulee tekemään paluun. 

Kesän lopuksi istutin pihalle vielä muutamia monivuotisia hyötykasveja ja onkin mielenkiintoista nähdä miten ne selvisivät talvesta. Vanhan omenapuun lisäksi pihalta löytyy nyt säleikköomenapuu, tavallinen omenapuu, päärynäpuu ja kirsikkapensas. Lisäksi istutin lisää karhunvatukkaa, vadelmaa ja pensasmustikoita. Seuraavassa blogikirjoituksessa avaan vähän suunnitelmiani ensi keväälle ja kesälle. Suunnitelmat ovat varmasti hyötykasvipainotteisia, koska pitkän talven aikana on ollut aikaa pohtia mitä kaikkea lisää voisi vielä pihalle mahduttaa. 

Suklaayllätyslaatikko

 

Lahjojen hankkiminen tai tekeminen on minusta enimmäkseen hauskaa, mutta joillekin ihmisille on haastavampaa keksiä kivoja lahjoja kuin toisille. Mitä antaa ihmiselle jolla on jo kaikkea tai jolle ei keksi mitään. Vastaukseksi ei kelpaa "ei mitään", koska tyttäreni haluaa ehdottomasti antaa esimerkiksi isänpäivälahjat isoisilleen. Pidän myös tärkeänä sitä, että hän harjoittelee lahjojen antamista ja toisen ihmisen asemaan asettumista. Ei ole tarkoituksena ostaa omaa suosikkijuttua, vaan miettiä mistä juuri lahjansaaja pitäisi. 

Näissä tilanteissa päädyn usein johonkin "kulutustavaraan" tai sitten johonkin sellaiseen, jota ihminen ei itse tule ostaneeksi itselleen. Tänä vuonna päädyimme siihen, että annamme isänpäivälahjaksi suklaata, mutta halusin käyttää jotakin luovempaa tapaa niinkin tylsän lahjan antamiseen. Googlailtuani aikani aiheen tiimoilta, sattui silmiini useampi videonpätkä "räjähtävästä" suklaalaatikosta. Idea näytti hauskalta, mutta en löytänyt aivan omiin tarpeisiini sopivaa ohjetta ja päädyin vähän soveltamaan. 

Ensin on aika etsiä tarvikkeet. Tarvitset laatikkoa varten jämäkkää pahvia (esim. vanhoja pahvilaatikoita), mitan, kynän, sakset tai mattoveitsen, teippiä, lahjapaperia laatikon päällystämiseen, suklaata tai herkkuja laatikon sisälle, kaksipuoleista teippiä ja koristeita laatikon päälle. Laatikon voi periaatteessa tehdä millä vain mitoilla ja laatikoita voi olla sisäkkäin monia, joten tarvittavan pahvin määrää on vaikea arvioida. Kannattaa testata valitsemiesi herkkujen perusteella mitkä mitat sopisivat sinulle parhaiten, mutta mainitsen itse käyttämäni mitat. 

Ideana minun laatikossani on tehdä kaksi neliön muotoista kannellista laatikkoa ja asettaa ne sisäkkäin. Kannen avatessa ensin aukeaa ulompi laatikko ja sitten pienempi laatikko.  Isomman laatikon pohjaa varten tarvitset 25 X 25 cm kokoisen palan pahvia ja neljä 25 X 20 cm kokoista palaa laatikon reunoja varten. Isomman laatikon kantta varten tarvitset aavistuksen isomman palan, esim. 26,5 X 26,5 cm ja kannen reunoja varten neljä 26,5 X 5cm palaa.  

Seuraavaksi on aika leikata pienemmän laatikon osat. Laatikkoa varten tarvitset 18 X 18 cm kokoisen palan pohjaa varten ja neljä 18 X 13,5 cm kokoista palaa reunoja varten. Laatikon kantta varten tarvitse 20 X 20 cm kokoisen palan ja neljä 20 X 5 cm palaa kannen reunoja varten. 

Mikäli haluat laatikosta pienemmän, isomman tai haluat lisätä laatikoiden määrää, voit muuttaa vapaasti mittoja. Ideana on se, että sisemmät laatikot ovat aina muutaman sentin ulompaa laatikkoa pienempiä ja kannen mitat ovat hieman laatikkoa suuremmat. 

Seuraava askel on teipata laatikoiden ja kansien reunat. Teippaamista ei kannata tehdä liian tehokkaasti, koska reunojen olisi syytä olla vielä liikuteltavissa. Ne myös päällystetään vielä, joten se antaa laatikolle lisää ryhtiä.

Reunojen teippaamisen jälkeen on laatikoiden osien päällystämisen vuoro. Tyyli on vapaa, mutta itse tykkään päällystää ulkopuolen kuvassa nähtävällä tavalla. Sisäpuolen voi teoriassa tehdä samalla tavalla tai sitten leikata osion muotoiset palat ja teipata ne kiinni kaksipuoleisella teipillä. Yksi rulla lahjapaperia ei minulla aivan riittänyt koko laatikkoon, joten kannen sisäosat on päällystetty valkoisella paperilla. 

Varsinaisten laatikoiden reunat jätetään teippaamatta, että ne aukeavat, mutta laatikoiden kansien kulmat pitää teipata kasaan. Tässäkin homman olisi varmasti voinut hoitaa siistimmin esimerkiksi teippaamalla kulmat ennen päällystämistä, mutta päädyin tällä kertaa teippaamaan kulmat päällystämisen jälkeen. Jos kuitenkin olet minua tarkempi askartelija, saat varmasti siistimpää jälkeä aikaiseksi. 

Viimeinen askel ennen kasaamista on kiinnittää haluamasi herkut kiinni laatikon reunoihin. Tässä kannattaa käyttää napakkaa kaksipuoleista teippiä. Pienen laatikon keskelle voisi lisätä vaikkapa jonkin pienen lahjan tai esimerkiksi kortin. 

Viimeinen silaus on laittaa laatikot sisäkkäin ja kannet paikalleen. Halutessasi voit koristella kannen vaikkapa isolla rusetilla. Sitten onkin aika antaa lahja saajalleen. 

Tiedesetti joululahjaksi

 

Meiltä löytyy kotoa innokas tiedefani ja Netflixin Emily's Wonder Lab ohjelma on selkeästi vielä nostanut innostusta korkeammalle. Emily tekee tiedekokeiluista hauskan ja näyttävän näköisiä lapsille ja tyttäreni mielestä on erityisen hienoa, että ohjelmassa on nimenomaan tyttö juontajana. Miettiessäni ideoita itsetehdyksi joululahjaksi ajattelin, että tiedesetti voisi olla todellinen hitti meidän neidille. 

Monivärisen kuvan leikkaaminen Silhouettella

 

Olen useamman vuoden haaveillut ostavani jonkun Silhouetten leikkureista silityskalvojen leikkaamista varten, mutta olen tähän asti onnistunut puhumaan itseni ympäri melkoisen kalliin uuden lelun hankkimisesta. Mitäs sitten kävikään? Koko vuoden kohokohta, Tampereen kädentaitomessut peruttiin ja päädyin pettymystäni lievittääkseni pyörimään nettikaupoissa etsimässä messutarjouksia. Tietenkin huomasin Lumikellojen sivuilla alennuksessa olevan Portrait koneen ja muutaman klikkauksen jälkeen tilaus olikin jo matkalla. 

Ajattelin alkuun, että koneen käyttäminen tuskin olisi kovin haastavaa, mutta useamman ohjevideon katsottuani totesin, että vaikeampien projektien tekeminen olikin hieman mutkikkaampaa kuin ajattelin. Itse asiaa pyöriteltyäni ajattelin, että kenties joku toinen saattaisi hyötyä kuvallisesta ohjeesta monivärisen kuvan leikkaamiseen. 

Vaahtovärjäys

 

Tyttäreni on suuri Emilyn tiedelaboratorion fani ja haluaa tällä hetkellä tehdä "tiedekokeita" lähes joka päivä. En itse ole juuri katsellut kyseistä ohjelmaa, mutta aina välillä tytär selittää haluavansa tehdä jotakin ohjelmassa näkemäänsä. Tällä kertaa hän selitti kovasti jostakin värjätystä vaahdosta ja tästä innostuneena päätimme kokeilla miten vaahto toimisi kangasvärien kanssa. Olemme jo kokeilleet jäävärjäystä ja tavanomaista solmuvärjäystä, joten halusimme hieman vaihtelua kokeiluihimme.