Hyötypuutarha omakotitalon pihalla

 


Olemme asuneet nykyisessä kodissamme liki 8 vuotta ja sinä aikana olen hiljalleen muokannut pihaa hyötypuutarhaksi. Pandemian aiheuttaman ylimääräinen aika kotinurkkia tuijotellessa toi kuitenkin lisäpuhtia hommaan ja viiimeisen parin vuoden aikana olen tehnyt runsaasti lisämuutoksia. Ajattelin, että puutarhahommista kirjoittaminen solahtaisi mukavasti tänne blogin uumeniin ja voisin ainakin itse tarkastella, että mitä tuli tehtyä edellisten puutarhakausien aikana. 

Pihallamme oli valmiina useita erilaisia istutuksia edellisten omistajien jäljiltä ja niistä olemmekin suurimman osan säästäneet. En ole ainakaan vielä erityisen pätevä kukkien istuttaja, joten isot ruusupensaat, vaihteleva perennapenkki ja muut kauneutta tuovat istutukset ovat ihan tervetulleita. Kaikista eniten minua kuitenkin innosti taloa ostaessa sen pihalta löytyneet hyötykasvit. 


Alkuperäisinä kasveina pihalta löytyi 4 punaviinimarjapensasta, 4 mustaviinimarjapensasta, 1 vihreä karviainen, 1 punainen karviainen, iso raparperi, surkea omenapuu ja useita metrejä pitkä rivi vadelmia. Kaikki olivat jääneet kohtuullisen huonolle hoidolle ja minulta menikin muutama vuosi siihen, että sain esimerkiksi mustaviinimarjapensaat tuottamaan jotakin rankan leikkaamisen avulla. Omenapuu oli istutettu todella typerään paikkaan ja sen suhteen olen jo enemmän tai vähemmän luovuttanut. Tilanne oli siis lähtötilanteessa jo suhteellisen kiva, koska kaikkia pensaita ei tarvinnut istuttaa itse. 


Ensimmäisenä päädyin kasaamaan tontin takareunaan uusia lavakauluksia niin, että lopulta niiden yhteismääräksi tuli 12. Ajatuksena oli, että villiintyneeseen kaupungin metsään rajautuvalla takapihalla lavakaulukset eivät pistäisi silmään niin paljon. Teoriassa suunnitelma onnistuikin hyvin, mutta en noviisina ymmärtänyt harkita kuinka paljon metsä ja vadelmarivistö varjostaisivat lavoja. Lisäksi maaperä tontin reunassa on tiivistä savimaata ja siksi se ei ole mitenkään erityisen hyvä kasvualusta. 

Ensimmäisenä vuonna yritin kasvattaa lavoissa yhtä sun toista ja totesin, että tontin reuna ei tosiaan ollut paras mahdollinen paikka lavoille. Maaperän ja varjoisuuden lisäksi ongelmana ovat olleet kotilot, jotka rakastavat ojanpenkkaa. Olen kuitenkin huomannut, että kaikesta ne eivät välitä ja näin ollen esimerkiksi peruna kasvaa ihan hyvin haasteista huolimatta. 

Vuosien varrella olen istuttanut lisää viinimarjapensaita, karviaisia ja hunajamarjoja. Niiden lisäksi on ollut monta epäonnistunutta yritystä istuttaa esimerkiksi karhunvadelmaa, teivadelmaa, luumuja ja mustikoita. Osa näistä on päätynyt jänisten syötäväksi ja osalle on käynyt muuten vain huonosti. 



Päädyin viime keväänä ylipuhumaan mieheni siihen, että laittaisimme aurinkoiselle etupihallemme lisää paikkoja hyötykasveille ja ideoin seitsemän uuden lavakauluksen paikat. Ajattelin, että mustat laatikot olisivat vähemmän silmäänpistävät etupihalla ja takapihan vahingosta viisastuneena päätin tehdä osasta laatikoista tuplasyvyydellä varustettuja. 

Lavat söivät hurjan määrän multaa ja onneksi paikallisen kaatopaikan viherkompostimulta osoittautui edulliseksi ratkaisuksi lavojen täyttämiseen. Pelkäsin vähän, että mullassa olisi hirveästi rikkakasvien siemeniä, mutta yksittäisiä rikkoja lukuunottamatta ongelmaa ei ollut. 



Yhden pienistä lavoista varasin tyttäreni käyttöön ja hän sai itse päättää mitä siihen istutetaan. Pikkuinen lava ehti tuottaa kesän aikana hurjan sadon: ensin retiisejä, salaattia ja pinaattia. Sitten herneitä, papuja,sipulia, lehtikaalia, kyssäkaalia, perunoita, punajuuria ja tomaatteja. Olimme tehneet istutussuunnitelman pikkulavaa varten ja siksi meillä oli aina edellisen sadon valmistumisen jälkeen valmiina taimia istutettavaksi niiden tilalle. Muiden lavojen kanssa en jaksanut olla ollenkaan niin järjestelmällinen, mutta ensi vuonna voisi olla hyvä idea testata kasvattamisen tehostamista muidenkin lavojen osalta. Esimerkiksi retiisejä ehtii kesän aikana saamaan useamman sadon. 


Etupihalle hankin myös kauan haaveilemani kasvihuoneen. Olen aikaisemmin epäröinyt kasvihuoneen rakentamista, koska ajattelin sen vaativan hirvittävästi työtä. Asensin kuitenkin Blumat kastelujärjestelmän heti alkuun ja edes hellekesänä kastelu ei tuottanut minusta suurta ongelmaa. Kertaalleen uskalsin jättää kasvihuoneen viikoksi oman onnensa nojaan ja ihme kyllä mikään ei kuollut loman aikana. 

Ensimmäinen kasvihuonekausi onnistui ihan hyvin, mutta tietenkin uutta opittavaa tuli myös paljon. Klassisesti tuli laitettua liikaa kasveja ja loppukesästä kasvihuoneen valtasi aikamoinen viidakko. Todennäköisesti innostun tänä keväänä taas kasvattamaan liikaa taimia ja epäilen vahvasti, että viidakko tulee tekemään paluun. 


Kesän lopuksi istutin pihalle vielä muutamia monivuotisia hyötykasveja ja onkin mielenkiintoista nähdä miten ne selvisivät talvesta. Vanhan omenapuun lisäksi pihalta löytyy nyt säleikköomenapuu, tavallinen omenapuu, päärynäpuu ja kirsikkapensas. Lisäksi istutin lisää karhunvatukkaa, vadelmaa ja pensasmustikoita. Seuraavassa blogikirjoituksessa avaan vähän suunnitelmiani ensi keväälle ja kesälle. Suunnitelmat ovat varmasti hyötykasvipainotteisia, koska pitkän talven aikana on ollut aikaa pohtia mitä kaikkea lisää voisi vielä pihalle mahduttaa. 



Ei kommentteja