"Äiti en voi nukkua ilman pehmoa! En ole ikinä nukkunut ilman mitään unikaveria!", huudahti lapseni kauhuissaan, kun kerroin hänelle, että unilelu ei pääsisi koronan takia mukaan uuteen päivähoitopaikkaan. Mikään ei saanut lohdutonta lasta rauhoittumaan, kun aivan uudessa paikassa nukahtaminen ilman turvaa tuovaa lelua tuntui saavan hänet aivan kauhun valtaan ja ilo kaverien kanssa leikkimisestä vaihtui ahdistukseen uniajasta. Jäin miettimään illalla, että mitä voisin keksiä helpottamaan lastani niin, että teknisesti ottaen en laittaisi hänelle lelua mukaan. Kielto oli muutenkin ristiriidassa valtakunnallisten ohjeiden kanssa, joten en varsinaisesti tuntenut huonoa omaatuntoa kepulikonstien juonimisesta.
Muistin joskus nähneeni kuvan paidan taskuun piiloutuvasta pehmosta ja yritin muistikuvani perusteella googlailla josko joku olisi kirjoittanut ohjeet sellaisen tekemiseen. Löysin muutaman kuvan valmistuotteista, mutta en oikein saanut selvää miten vaate oli rakennettu. Oli siis käytävä itse hommiin ja kokeilemaan miten projekti voisi onnistua.
Päädyin valitsemaan kankaaksi pehmeän ja joustavan joustocollegen ja ensitöikseni leikkasin kankaasta peruspaidan. Se olikin sitten se helppo osuus ja seuraavaksi oli käytävä miettimään miten pehmo voisi onnistua.
Aloitin leikkaamalla helpon mallisen kissan, jolle tein korvat, kädet ja jalat. Lisäksi leikkasin silityskalvosta hieman yksityiskohtia kissan naamaa varten ja kiinnitin ne silittämällä. Naaman voisi mainiosti myös aplikoida, mutta tein tätä yöhommana, joten laiskuuttani oikaisin aika monessa asiassa. Pehmo voisi teoriassa olla vaikka kuinka hieno.
Ommeltuani kissan yksityiskohdat sen oikealle puolelle, ompelin kissan oikeat puolet vastakkain yhteen. Sen jälkeen leikkasin vetoketjua varten sopivan mittaisen reiän. Tässä vaiheessa on hyvä huomioida kaksi asiaa: a)tukikangasta olisi kannattanut silittää vetoketjun kohdalle kankaaseen b)En todellakaan ommellut vetoketjua kiinni siistimmällä mahdollisella tavalla. Älä siis ole kuin minä, jos kokeilet hommaa :D
Teoriassa vetoketju on nyt ommeltu kiinni kissaan ja homma voi jatkua. Olisi kannattanut valikoida kahdelta puolelta avautuva ketju tätä varten, mutta tulen huomaamaan tämän pienen ongelman vasta valmiissa työssä. Lisäksi tulevan taskuompelun olisi varmaankin voinut tehdä jotenkin samalla tämän vetskarin kiinnittämisen yhteydessä, jos aivoni olisivat taipuneet moiseen pähkinään. Homma kuitenkin pelasi myös näin.
Seuraavaksi leikkasin paidan etukappaleen mukaan taskun, joka oli jonkin verran pehmoa suurempi. Tässä vaiheessa olin jo viisaampi ja silitin taskuun tukikankaan vetoketjun kiinnittämisen helpottamiseksi.
Seuraavaksi leikkasin taskuun vetoketjun mittaisen aukon ja yhdistin osat. Kuvasta huomaa, että olen neulannut osat väärinpäin kiinni, koska oikeasti vetoketjun raosta pitäisi kurkata pehmon naamapuoli oikea puoli ylöspäin. Kannattaa siis vähän mallailla ennen ompelua, että lähteekö pehmo kääntymään oikein päin. Toisin sanoen niin, että paita kääntyy vetoketjupussin sisälle. Lopuksi tasku kiinnitetään paitaan kääntämällä reunat ja paita kootaan normaaliin tapaan.
Ja Tadaa! Nyt valmiina pitäisi olla pehmo joka voi tilanteesta riippuen olla paita tai piiloutua vetoketjun sisälle söpöksi kisuksi. Nyt vain sitten ideoimaan mitä eläimiä voisi tehdä tai kenties seuraavaksi projektina voisi olla näkemäni eläinhuppari, jossa pehmo ilmestyy hupun sisältä.
Ei kommentteja